1920-luvun alussa Mäntyharjun Työväenyhdistyksen piirissä heräsi ajatus Työväen Urheiluliiton alaisen urheiluseuran perustamisesta paikkakunnalle. Perustava kokous kutsuttiin koolle 21 tammikuuta 1921 ja siinä päätettiin perustaa urheiluseura nimeltä Mäntyharjun Työväenyhdistyksen Voimistelu- ja Urheiluseura Jäntevä.

18.12.1922 "Viina, juopumus ynnä muihin rikoksiin itsensä syypääksi tehneet jäsenet erotetaan seurasta toistaiseksi, sekä annetut jäsenkirjat vaaditaan palautettavaksi tämän kuun ajalla."

Ensimmäisellä vuosikymmenellä seuran urheilulajeina olivat hiihto, sauvavoimistelu, kymmenottelu sekä talvisin sisähypyt.

3.5.1922 "Päätettiin ostaa urheiluvälineiksi 2 kuulaa, 1 normaali ja yksi kevyt kuula. 5 kpl keihäitä ja pitkäpallopeliä varten 5 palloa."

8.1.1924 "Hiihtojen loputtua tarjotaan hiihtäjille keitettyä maitoa."

Tuon ajan seuratoimintaan kuului olennaisena osana yhteiskunnallisten asioihin tarkka seuraaminen ja ajankohtaisiin asioihin otettiin myös kantaa:

1924 vuosikokous "Keskusteltiin eduskunnassa hyväksytyn ponnen johdosta, jossa kielletään valtion avustus Suomen työväen voimisteluseurojen liitolta, josta kokous lausuu syvän paheksumisensa eduskunnalle ja torjuu jyrkästi tällaiset väitteet, jossa Työväen voimistelu ja urheiluseurat leimataan poliittisiksi liikkeiksi. Työväen jäsenet tulevat maksamaan ehkä kaikkein raskaammin valtion veroa, niin miksi silloin ei juuri Työväen urheilu- ja voimisteluseurat saisi valtion avustusta."

Muutaman vuoden pirteän toiminnan jälkeen alkuinnostus hiipui ja vuosien 1925-1927 väliseltä ajalta pöytäkirjamerkinnät puuttuvat täysin. Parin vuoden tauon jälkeen toiminta sitten jatkui entistä virkeämpänä.

8.2.1928 "Päätettiin herättää voimistelu- ja urheiluseura Jäntevä jälleen toimintaan."

Ruumiin kulttuurin lisäksi seurassa perehdyttiin alkuaikoina varsin innokkaasti myös henkisiin harrastuksiin. Erilaiset iltamat, näytelmineen ja ohjelmanumeroineen olivat erittäin suosittuja.

Seuraan liittyminen ei alkuaikoina ollut itsestään selvää:

26.2.1928 "Päätettiin hyväksyä seuraan 7 uutta jäsentä."

Kilpailutoiminta oli enimmäkseen seuran sisäistä eikä Jäntevästä suurempiin urheilukoitoksiin kilpailijoita osallistunut.

8.3.1928 "Luettiin Puumalan Voimistelu- ja urheiluseuran kilpailukutsu kirje, vaan ei se antanut enempää keskustelun aihetta."

Ruumiinkulttuurin lisäksi alkuaikoina keskityttiin myös henkisen kulttuurin ylläpitämiseen.

5.3.1929 "Päätettiin näytelmäkirjojen hankkimisesta ja päätettiin lähettää Heikki Lehtinen niitä Mikkelistä hakemaan. Hänelle myönnettiin seuran puolesta vapaa rautatiepiletti, vaan ei muuta palkkiota."

Tuolloin seuran taloutta pyrittiin pitämään kunnossa järjestämällä talvisin ohjelmallisia iltamia ja kesäisin tanssi-iltamia. Pöytäkirjojen mukaan viimeisenä ohjelmanumerona näissä iltamissa oli aina näytelmäkappale. Ohjelmalliset iltamat olivat hyvin suosittuja ja niitä järjestettiinkin usein. Joskus kuukauden aikana saattoi olla jopa kahdet iltamat täysin eri ohjelmalla.

Ensimmäinen vuosikymmen oli myös tiukan seurakurin ja työväenaatteen korostamisen vuosikymmen:

30.6.1929 "Keskusteltiin seuran johtokunnalle ilmoitetun asian johdosta, joka koskee jäsen X:n osanottoa porvarillisen seuran järjestämiin kilpailuihin Toivolan maamiesseuran talolla ja päätettiin antaa jäsen X:lle muistutus, että hän on rikkonut seuran sääntöjen pykälää 12 vastaan."

1930-1949

1930-luvulla toiminta jatkui ensimmäisen vuosikymmenen viitoittamaa rataa. Kokouksien pitopaikkoina toimivat Aseman työväentalo, Osuuskunnan kahvila sekä kirkonkylän työväentalo. Lajivalikoimaa alettiin pikku hiljaa laajentaa ja uusia urheilulajeja kokeiltiin ennakkoluulottomasti:

31.5.1931 "Päätettiin pitää soutu- ja uintikilpailut opintokerhon järjestämän retkeilyn yhteydessä. Tulokset julkaistaan sanomalehdessä."

13.10.1932 "keskusteltiin painimaton hankkimisesta seuralle ja päätettiin tehdä se talkoilla. Maton koko on 4 x 4 metriä. Päätettiin myös tilata painiopas."

Entiset päälajit hiihto ja yleisurheilu säilyttivät asemansa tälläkin vuosikymmenellä. Valtakunnalliseen liittojuhlaan seurasta osallistuttiin ensimmäisen kerran vuonna 1934.

17.12.1933 "Päätettiin ruveta harjoittelemaan TUL:n vuonna -34 pidettävään liittojuhlaan miesten voimisteluohjelmaa."

1930-luvun lopulla ja 40-luvun alussa ihmisten mielenkiinto suuntautui niin Jäntevässä kuin monessa muussakin seurassa isänmaan etujen puolustamiseen ja seuratoiminta jäi taka-alalle useiksi vuosiksi. Sodan päätyttyä kiinnostus seuran toimintaa kohtaan tuntui jäsenmäärän kehityksen perusteella lisääntyneen entisestään. Ankean sota-ajan jälkeen ihmiset kaipasivat luultavasti piristystä ja toimintaa elämäänsä ja etsivät sitä urheiluseuroista. Vuonna 1945 jäsenmäärä hypähti aikaisempien vuosien keskiarvomäärästä kahdestakymmenestä, kahdeksaankymmeneen. Osasyyllinen kyseisen vuoden huimaan jäsenlisäykseen saattoi olla myös samaisena vuonna pidetyt valtakunnalliset liittojuhlat.

Uusia lajeja otettiin tarpeen ja kysynnän mukaan ohjelmistoon:

20.3.1945"Seuralle päätettiin ostaa nyrkkeilyhanskat."

24.9.1948 "Kaksi paria nyrkkeilyhanskoja tilataan. Hiihtokenkiä päätettiin kysyä liitosta. Suksivoiteita tilataan Rossilta 30 purkkia."

3.2.1949 "Päätettiin että ei-jäsenet saavat kahdesti käydä seuraamassa seuran voimisteluharjoituksia, mutta ellei sitten liity jäseneksi ei saa enää käydä katselemassa."

Seuraava pöytäkirjamerkintä osoittaa ettei seuran taloudellinen tilanne sotavuosien jälkeen ollut kovin vankalla pohjalla.

26.7.1949 "Päätettiin kerätä rahaa keskuudestamme jalkapallon ostoa varten.

Varmaan juuri tuolla keräysvaroin hankitulla pallolla pelattiin ensimmäinen ystävyysottelu Otavan Viestiä vastaan saman vuoden elokuussa, Kiepin kentällä. Lopputulos 2-6."

Alla jalkapallojoukkueen joukkuekuva vuodelta 1949.

1950-luku

1950-luvulle siirryttäessä Jäntevän jäsenistön keskuudessa heräsi ajatus tanssilavan rakentamisesta seuralle. Sen avulla oli tarkoitus parantaa seuran taloutta. Lava nousikin suurelta osin talkoovoimin tuohon työväentalon etupihan kentälle vuosi sen jälkeen kun päätös sen rakentamisesta tehtiin. Avajaisia juhlittiin keväällä vuonna 1951. Tansseja lavalla järjestettiin kesäisin kolme kertaa viikossa, tanssijoita riitti melko mukavasti ja sitä kautta seuran kassaan saatiin kartutettua rahaa.

Taloudellisen tilanteen koheneminen vilkastutti myös muuta toimintaa ja 50-luvusta tulikin Jäntevässä seuratoiminnan vilkkain vuosikymmen.

14.5.1951 "Espanjalaiselle orkesterille päätettiin vuokrata lava 26.5. Vuokra 10 % lipputuloista."

Merkintä tilikirjasta: 
5. toukokuuta 1957 Saatu ovituloja tansseista 266 kpl a 100 mk ja 265 a 150 mk yhteensä 66350 mk. Yhteensä lavalla oli ollut väkeä yli 500 tämän perusteella.

26.7.1958 "Päätettiin antaa sihteerille huomioksi, että kiirehtii kesän viimeisiä orkesterien vahvistuksia: Jorma Juselius, Lasse Liemola ja Veikko Ahvenainen."

Lentopallo, pesäpallo ja pöytätennis keräsivät paljon seuran jäseniä yhteisiin harjoituksiin. Tuon ajan monitoimitalona talvella toimi yleensä tämä työväentalo. Lentopallossakin saavutettiin menestystä aina piirinmestaruuskisoja myöten. Myös pesäpallo harrastettiin. Naapuriseura Virkistys olisi varmaan saanut Jäntevästä kovan paikallisvastustajan, mikäli pesäpallotoiminta olisi jäänyt seuran toimintaan pysyvästi.

Jalkapallon miesten joukkue esiintyi ensimmäisen kerran virallisissa sarjoissa vuonna 1954 ja pelasi tämän jälkeen usean vuoden ajan piirisarjassa.

Seuraava ei ole lainaus Kalevalasta vaan palloilujaoston toimintakertomuksesta vuodelta 1953:

Niin hiljalleen alkoi kevätaurinko sulattaa viimeisiäkin lumia urheilukentältä, jota niin hartaasti palloilupiirissä oli jo odotettu. Ja sulihan se lumi vihdoin ja päästiin kentälle, innosta ja palloiluhalusta uhkuen. Heti keväällä oli havaittavissa, että lentopallo jää nyt syrjään, sillä pesäpallo tuo kansallispelimme valtasi kaiken nuorison mukaansa. Jo harjoitusvaiheessa oli havaittavissa, että joukosta erottautui yksilöitä joista saadaan kootuksi joukkue tulevia sarjakoetuksia varten, sillä olihan jo aikaisemmassa vaiheessa päätetty sarjaan mukaan lähtemisestä.

50-luvulla jäsenmäärä kääntyi selvään nousuun ja vuosikymmenen loppupuolella rekisteröityjä jäseniä oli vuosittain noin 150. 1954 pidetyille liittojuhlille seurasta osallistui 43 edustajaa.

Seurasta osallistuttiin innokkaasti myös kunnan vuosittain järjestämiin henkisiin taitokilpailuihin. Seuran arkistosta löytyy useita Jäntevän nimellä varustettuja kunniakirjoja noista kilpailuista. Lajina on useimmiten ollut tanhuaminen ja seuran tanhujoukkue edusti Mäntyharjua pariin otteeseen läänin henkisissä kilpailuissa.

Alla olevassa kuvassa Jäntevän joukkue TUL:n neljänsillä liittojuhlilla vuonna 1954.

1960-luku

1960-lukua voitaneen kutsua palloilun vuosikymmeneksi. Lentopallo, jalkapallo ja pöytätennis vahvistivat entisestään asemiaan seuran suosituimpina harrastelajeina. Etenkin lentopallon suosio oli vankka ja siinä Jäntevän joukkueet saavuttivat myös kilpailullista menestystä. TUL:n piirinmestaruusmitaleita seura saalisti tällä vuosikymmenellä niin naisten, miesten kuin poikien alle 18-vuotiaiden sarjoissa.

Kilpailulajina myös sisähypyt oli erittäin suosittu. Lajin suosiosta tuolloin kertoo paljon se, että 1964 järjestettyihin seuran mestaruuskilpailuihin osallistui 18 kilpailijaa. Menestystä tässä lajissa saatiin piirinmestaruustasollakin ja vuonna -66 Reijo Lahtinen hyppäsi vauhdittomassa korkeushypyssä uuden piirinennätystuloksen,148 cm, tuloksen joka rikkoutui vasta usean vuoden päästä. Retkeily oli myös suosittu, leppoisan liikunnallinen harrastusmuoto. Talvisin tehtiin hiihtoretkiä mm. Kallavedelle Nilkon kalliolle ja kesäisin pyöräiltiin seuran jäsenten mökeille.

Seuran jäsenet talviretkellä Kallaveden maisemissa vuonna 1962

Uusia lajeja syntyi ja entisiä haudattiin. Vuosikymmenen loppupuolella viriteltiin painonnostoharrastusta, joka jatkuikin varsin vireänä muutaman vuoden ajan.

Painiharrastuksen päätepisteenä voitaneen pitää seuraavaa merkintää:

25.4.1961 Seuran vanhat painimatot päätettiin polttaa juhannuskokossa.

60-luvulla seuran jäsenmäärä oli suurimmillaan. Vuosittain rekisteröity keskimääräinen jäsenmäärä oli noin 160. Vuodelta 1961 löytyy seuran tähänastinen jäsenmääräennätys. Tuolloin seuran toiminnan piirissä kirjattiin olleen 234 henkilöä.

Vuoden 1969 liittojuhlille seurasta osallistui sekä naisten että miesten voimistelujoukkue.

Naisten voimistelujoukkue liittojuhlilla 1969

Miehet harjoittelemassa tulevaa ohjelmanumeroa stadionin ulkopuolella liittojuhlilla vuonna 1969

1970-luku

70-luvulla toiminta hiipui huomattavasti 60-luvun toimeliaaseen jaksoon verrattuna. Seuratoiminnan suosio yleensäkin oli tuohon aikaan laskemaan päin. Ihmisten kiinnostus yhteistoimintaa kohtaan laimeni ja jokakodin yleiskone TV jumiutti yhä useamman entisen aktiivin kotisohvan pohjalle.

70-luvulla toiminnassa elettiin aaltoliikkeen aikaa. Miehet pelasivat lentopalloa muutaman vuoden ajan piirin viitossarjassa, mutta sitten innostus katosi. Seuran jalkapallotoimintaa yritettiin elvyttää juniorijoukkueiden avulla, mutta toiminnalta puuttui jatkuvuus.

70-luvun lajitulokas oli nyrkkeily. Nyrkkeilyhansikkaat kaivettiin kahden vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen työväentalon vintiltä. Innostunut valmentaja Kalle Karjalainen sai kootuksi nuoria miehenalkuja harrasteen pariin ja harjoituksia pidettiin vuosikymmenen loppupuolella säännöllisesti. Harjoitus tuotti myös tulosta, sillä seuraa edustaneet nuoret hanskanheiluttajat ottivat kaksi mitalia TUL:n liittojuhlien nyrkkeilyturnauksessa.

70-luvun lopussa Jäntevän silloinen monitoimipuuhamies, armoton ideanikkari Antero Rusinen kehitti kaksi tavalliselle kuntoilijalle hyvin sopivaa lajia. Pilkkihiihto ja kalajuoksu löysivät oman harrastajaryhmänsä ja molemmissa lajeissa pidettiin useita kilpailuja vuosittain. Jatkossa lajeja, etenkin pilkkihiihtoa harrastettiin aivan kansallisellakin tasolla. Esimerkiksi vuonna 1985 pilkkihiihdon SM-kisoihin osallistui 200 kilpailijaa.

Pilkkihiihdon viralliset säännöt

1980-2000

1980-luvun alussa osa seuran historiaa katosi, kun tarpeettomaksi käynyt ja paljon toimintaa nähnyt Jäntevän lava purettiin. 1985 nimenmuutoksen yhteydessä seura rekisteröitiin uudelleen ja entinen nimi Voimistelu- ja urheiluseura Jäntevä lyhentyi nykyiseen muotoonsa, Mäntyharjun Jäntevä ry:ksi.

80-luvulla toiminnan painopiste keskittyi kahteen lajiin: painonnostoon ja jalkapalloon. Painonnostoon ilmeni vuosikymmenen alkupuolella selvää kiinnostusta. Alkuvuosina harjoitustilojen puute jarrutti lajin kehitystä, mutta kun nykyinen Taidekeskus Salmela, silloinen Salmelan punttisali saatiin seuran käyttöön, tilanne parani huomattavasti. Parin vuoden tunnustelujen jälkeen seuran nostajat uskaltautuivat mukaan kilpailutoimintaan. Aktiivisimpina toimintavuosina seuran voimailujaosto järjesti useita kansallisia painonnostokisoja ja Jäntevän nostajat saavuttivat mitalisijoja myös piirinmestaruustasolla. Myös seuran ainoa SM-tason mitali kirjattiin tuolloin voimailujaoston meriittilistalle. Sen nappasi itselleen vuonna 1987 nuorten sarjassa nostanut Jari Järvinen. Voimailujaoston puuhamiehenä toimi useiden vuosien ajan Risto Nikkinen.

Hiihtoharrastus elpyi 80-luvun alussa ja hiihdon kilpailutoiminnan osalta nähtiin muutama toimelias vuosi. Hiihtojaoston puuhamiehen Taisto Hartosen johdolla seuran hiihtäjät sivakoivat tukun sekä henkilökohtaisia että joukkue mitaleja TUL:n piirinmestaruuskisoissa.

Kuntojaosto pyrki saamaan tavallisia rivijäseniä liikkeelle erilaisten kuntoilutapahtumien merkeissä. Kuntoilutapahtumista suosituimmaksi kehittyi SAK:n paikallisjärjestön kanssa yhteistyössä vuosittain järjestetty pyöräilytapahtuma. Tämä perinne jatkuu yhä nykyisinkin.

Muutamia vuosia hiljaiseloa viettänyt jalkapallotoiminta heräsi henkiin vuosikymmenen puolivälissä. Kiinnostus lajia kohtaan oli kasvussa ja kun millään muulla mäntyharjulaisella seuralla ei sitä ohjelmistossaan ollut, oli jalkapallotoiminnalle olemassa selvä tilaus. Miesten joukkue uskaltautui vuonna 1985, vuoden harjoittelun jälkeen piirin viitossarjaan. Jo seuraavana vuonna, vuonna 1986 joukkue pääsi omasta viitossarjan lohkostaan jatkokarsintaan ja karsintapelien kautta hankki itselleen paikan nelosdivisioonaan. Tämän jälkeen Jäntevä kuuluikin nelosdivisioonan vakiokalustoon yhtenäisesti kuuden vuoden ajan.

Toiminnalla ei ole jatkuvuutta ellei tulevaisuuteen, tässä tapauksessa junioreihin panosteta. Tämä tosiasia huomattiin myös Jäntevän palloilujaostossa. 80-luvun lopulla seura osallistui parin juniorijoukkueen voimin piirisarjoihin ja tämän jälkeen juniorijoukkueita on pyritty saamaan toimintaan mukaan joka vuosi. Pelihaluja nuorten keskuudessa tuntui löytyvän kiitettävästi. Seuratoiminnan tavallisin kirous, vetäjien puute rajoitti kuitenkin jonkin verran tehokasta toimintaa. Useina vuosina kysyntää olisi ollut useammalle joukkueelle kuin mitä resurssit antoivat myötä.

Koko 1990-luku oli seuran toiminnassa hyvin jalkapallopainotteista aikaa. Jalkapallo on nousi 90-luvulla selvästi seuran ykköslajiksi. Esimerkiksi kelpaa vuosi 1991, jolloin miesten nelosdivisioonassa pelanneen ykkösjoukkueen ja viitossarjassa otelleen reservijoukkueen lisäksi seuraa edusti piirin jalkapallosarjoissa kolme juniorijoukkuetta. Rekisteröityjä pelaajia oli yli 80 ja virallisia otteluita kauden aikana kertyi noin 60.

80- ja 90-luvuilla talous on onnistuttu pitämään melko vakaalla pohjalla. Puutyöväenliiton ja kemiantyöväenliiton hiihtokilpailujen järjestäminen useina vuosina, sekä muiden paikkakunnan suurtapahtumien järjestelyihin osallistuminen on kartuttanut seuran kassaa. Rahaa toiminnan pyörittämiseen on hankittu myös nuorisodiskoiltojen, erilaisten talkoiden sekä sponsorirahoituksen avulla.

Talouden rungon muodosti tuolloin ja muodostaa yhä edelleen kunnalta saatava toiminta-avustus. Viime aikoina talkoiden määrä on vähentynyt ja sponsorirahan määrä on vastaavasti noussut.

Naisjaoston toiminta aktivoitui 1990-luvun lopulla. Jaosto otti ohjelmistoonsa alle kouluikäisille lapsille tarkoitetun jumppakerhon. Jumppakerhon toiminta aloitettiin syksyllä 1994 ja se saavutti alusta alkaen suuren suosion. Lapsia oli kerhossa keskimäärin 30. Kerhon tavoitteena oli liikunnallisen hauskanpidon avulla kehittää lasten perusliikuntataitoja ja harjoituttaa samalla lasten sosiaalisia taitoja. Tämä toiminnan osa hiipui 1990-luvun lopussa.

Jalkapalloa monella eri tasolla ja tavalla

Jäntevälle 2000-luku on merkinnyt kehittyvän median aikaa. Kotisivut Jäntevä sai nettiin jo 1996. Vuonna 2004 tuli myös video vahvasti mukaan. Kauden päättäjäisissä olikin runsas osanotto katsomassa isolta valkokankaalta Jäntevän pelivideota. Tyttöjalkapalloilu nousi Jäntevän kuvioihin 2000-luvun puolivälissä ja on siitä saakka kasvattanut suosiotaan.

Jäntevä sinnitteli koko 1990-luvun alun nelosdivarissa. Osa pelaajista kävi kokeilemassa pelaamista ylemmällä tasolla naapuriseurassa Ristiinassa. Vuonna 1995 pitkä putki nelosdivarissa katkesi. Jäntevä nousi kuitenkin heti seuraavan kauden päätteeksi takaisin neloseen pelaajavalmentaja Jari Sarjan komennossa. Kauden maalinsylkijä oli Jarmo Savolainen, joka oli sillä kaudella huippuvireessä.

Neloseen noustuaan Jäntevä etsi valmentajaa ja sellainen löytyi. Paikkakunnalle muuttanut Kyösti Saarelainen valmensi Jäntevää kaksi kautta. Varsinkin ensimmäinen kausi oli menestys. Joukkue keikkui sarjataulukon kärjen tuntumassa. Ja Kivijalkaturnauksessa joukkue ylsi kakkoseksi. Taakse jäi mm kaksi kolmosdivarijoukkuetta.

Sitten alkoi Jarmo Hämäläisen kausi. Jamen loikkaharjoitukset purivat hyvin varsinkin joukkueen vanhempaan kaartiin. Joukkue säilytti aina paikkansa nelosessa. Viimeinen kausi tosin jäi kesken Jamen lyötyä hanskat tiskiin. Ykkösmaalivahti Janne Roponen oli siinä vaiheessa käsi paketissa ja joukkue ilman valmentajaa ja maalivahtia. Ratkaisu oli yllättävä. Roponen alkoi valmentaa ja maaliin ilmestyi Riccardo Branchicella. Seuraavalla kaudella valmennusvastuun kantoivat Jari Sarja ja Markku Ruotsalainen. Joukkue säilyi niukasti nelosessa. Viimeisen pelin ratkaiseva lenkki oli Petri Isokuortti, jonka hattutemppu pelasti Jäntevän tippumiselta.

Kauteen 2004 Jäntevän lähtötilanne ei ollut hyvä. Tässä ote palloiljaoston toimintasuunnitelmasta " Jäntevän edustusjoukkue säilytti sarjapaikkansa nelosessa kaudella 2003. Palloilujaostolla ei kuitenkaan vielä ole esittää joukkueelle valmentajaa. Myös pelaajakatoa tulee, koska viime vuosina joukkuetta nuorentaneet pelaajat ovat jo armeijaiässä. Tiedossa ei ole myöskään uusia vahvistuksia ja aktiivisesti halukkuutensa pelata seuraavalla kaudella on ilmoittanut palloilujaoston puh.johtajan lisäksi vain yksi pelaaja." Jäntevä sai kuin saikin porukan kasaan. Maalivahdiksi ilmestyi Veljesniemen palaveriin Markku Virtanen. Lauri Okkonen tuli suoraan MiKin C-junnuista edustuksen mukaan. Valmennusvastuuseen heittäytyi kaksiko Jari Sarja ja Markku Ruotsalainen. Kausi ei ollut mikään menestys. Jäntevä tippui kauden päätteeksi vitoseen.

Kausi vitosdivarissa ei ollut menestys. Joukkue oli vitosdivarin hännillä ja niinpä pallolujaoston puheenjohtaja dokumentoi seuraavasti " Kausi 2005 oli vitosdivarissa surkea. Syitä siihen lienee monia, mutta tässä listausta: 1) hyviä nelosdivaritason tai edes vitosdivaritason pelaajia ei juuri lainkaan, 2) joukkueena ei harjoituksia lainkaan, aina puuttui joku (joukkue oli lauma yksilöitä), 3) erittäin laiska harjoitteluinto. "

Sitten oli aika Jarmo Hämäläisen astua uudelleen remmiin. Nuoria pelaajia tuli mukaan paljon. Joukkue oli vitosdivarin kärkeä. Pilkahdus oli kuitenkin hetkellinen. Jäntevä valui vähitellen kutosdivariin. Edustusjoukkue joutui usein turvautumaan konkareiden apuun. Se ei ollut kestävä tie. Kaudella 2011 Jäntevä löi hanskat tiskiin edustusjoukkueen osalta, koska pelaajia ei enää ollut.

Jäljelle jäi sentään konkarit eli KKI-35 joukkue, joka aloitti toimintansa jo vuonna 1996. Joukkue puursi vuosi vuoden jälkeen ilman menestystä kunnes 2009 ja 2010 tuli piirinmestaruushopeaa. Samaan aikaan kun edustus hiipui, oli kuitenkin meneillään ansiokas juniorityö. Nuorimmat futaajat olivat 5 v. Eikä futaaminen rajoittunut pelkästään poikiin. Marko Hokkanen käynnisti ansiokkaasti tyttöfutiksen. Siitä oli vain yksi askel naisfutikseen, josta tällä hetkellä löytyy ehkä seuran kovin harjoitteluinto.

Historiikin koonnut: Marko Hokkanen ja Jari Sarja
Valokuvat: Eino Hämäläinen, Antti Pärnänen, Leo Pärssinen, Esko Haikarainen, Paavo Miettinen ja Sari Pulkka
Lähdeaineistona on käytetty Eino Hämäläisen historiikkia vuosilta 1921-1981 sekä seuran pöytäkirjoja ajalta 1921-1996.