Ennen ottelua näytti lupaavalta. Tuomarit lämmittelivät, MäJä pelasi pienpeliä, mutta vastustajaa ei näkynyt vielä kentällä. Kymmenen minuuttia ennen pelin alkua LauTP kuitenkin ilmestyi paikalle.

Itse peli alkoi MäJälle tuttuun tyyliin – hyvin. Heti alussa Lauri Paavola pääsi testaamaan vieraiden maalivahtia napakalla laukauksella, joka torjuttiin kulmaksi. Näytti hyvältä. Mutta kuten MäJän kotipeleissä on tapana – näytti hyvältä vain hetken.

Ensimmäinen puoliaika eteni tasaisissa merkeissä, jos ei katsottu maalipaikkoja – koska niitä ei juuri ollut. Hieman ennen taukoa Ilpo Tuulari tarjoili stadionin harvalukuiselle yleisölle (80 katsojaa, joista 12 istui tuoleilla) silmänruokaa: 20 metristä lähtenyt maanuolijainen, jonka LauTP:n maalivahti torjui haparoiden.

Toisella puoliajalla (noin kohdassa 62 minuuttia, koska kentällä ei ole pelikelloa) nähtiin ottelun avausmaali. LauTP pelasi näennäisen löysän pallon kohti maalia, joka näytti suuntautuvan suoraan maalivahdille. Mutta Niilo Vanhanen oli eri mieltä – hän ehti väliin ja nosti pallon näyttävästi maalin kattoon.

MäJä yritti tämän jälkeen hakea tasoitusta, mutta ei onnistunut luomaan kunnollista painetta. Sitä vastoin LauTP käytti paikkansa: jälleen Niilo Vanhanen, jälleen maali.

MäJä lähtee sarjatauolle sarjan kärjessä – kiitos upeiden vieraspelien, joista saldona on pelkkiä voittoja.

Mäntyharjussa pelattiin maanantaina taas alasarjafutista. Vitosdivaria johtava Jäntevä kohtasi FC Potkupallon – ja vaikka lukemat jäivät vaatimattomiksi, peli oli kaikkea muuta kuin tylsä.

Mikko Mutka ja tuttu pilkku

Ottelun ainoa maali nähtiin ensimmäisellä puoliajalla, kun Jäntevälle vihellettiin rangaistuspotku. Mikko Mutka – kylmä kuin pakastin kevätmarkkinoilla – iski pallon varmasti sisään. Maalin jälkeen MäJällä oli kulmapotkuja ja hallintaa, mutta lisää osumia ei syntynyt.

Jäntevän maalivahdilla oli ensimmäisellä puolikkaalla lähinnä maisemankatseluvuoro, sen verran hyvin puolustus toimi.

Toinen jakso toi jännitystä

Heti toisen puoliajan alussa Jere Ylönen vainusi tilaisuutensa ja pääsi yrittämään. Potkupallon maalivahti piti kuitenkin joukkueensa pelissä mukana, torjuen laukauksen kulmapotkuksi.

Pelin loppua kohti Jäntevä hyytyi. Ensimmäisellä puoliajalla Jäntevä vei kulmat lukemin 4–0. Toisella puoliajalla Potkupallo voitti kulmat 2–3. Lisäksi Jäntevän syötöt harhailivat, ja tasoitus alkoi roikkua ilmassa kuin saunavihta pukkarin katossa. Tosin oli Jäntevällä paikkoja. Sisu Salmelan kulmapotku kolisi ylärimaan, mutta missä oli pelaaja takatolpalta? Mikko Mutka tarjoili laadukkaan keskityksen – mutta viimeistely jäi puuttumaan. Ottelun loppu oli selviytymistaistelua: ei kaunista, ei hallittua – mutta tehokasta.

Kylä katsoo, kylä muistaa

Neljäkymmentä katsojaa oli kokoontunut kentän laidalle – vaikka siellä ei ole katsomoa. Mutta eihän tällaista peliä tulla katsomaan mukavuuden vuoksi. Tänne tullaan siksi, että kentällä on tuttuja naamoja: tyyppi, joka pelasi Jäntevässä jo nappulana – ja vieressä joku uusi, jonka nimeä kysytään vielä pelin jälkeen kanttiinissa.

Jäntevä jatkaa sarjakärjessä. Ja koko kylä tietää sen – tai no, ainakin ne, jotka käyvät kanttiinissa. Ei ehkä vielä paraatikulkueen paikka – mutta ihan varmasti uusi tarina kahvipöytään.

Ja jos ei päässyt paikalle, ei hätää. Eduksen edesottamuksia kannattaa seurata myös somessa. Sieltä löytyy raportointia, joka ei pyri objektiivisuuteen – vaan totuuteen. Kuvia, klippejä ja joskus jopa sellaista kulmaa peliin, jota ei kentän laidalta huomaa. Jäntevän meininki ei lopu vihellykseen – se jatkuu siellä, missä kylän tarinat elää: ruudulla, fiidissä ja kommenteissa.